Vanhoja Burgundeja 14.12.2005

Useimmat viinit, mitä Suomesta saa on aivan liian nuoria juotavaksi. Joskus, mutta aivan liian harvoin, saa tilaisuuden maistaa kypsempiä viinejä. Tämä tilaisuus oli sellainen. Aloitimme vaatimattomalla nuorukaisella vuodelta 1964, joka oli erinomaisessa kunnossa. Koko illan aikana ei ollut pientäkään viitettä, että se alkaisi hajota lasissa. Jatkoimme jo liian vanhaan 1955een, mutta sitten onni taas kääntyi. 1949 oli varsin nuoren oloinen ja kerrassaan herkullinen viini. 1937 oli myös kunnossa, mutta hajosi lasissa noin tunnin jälkeen - mikä ei ole lainkaan huono saavutus tämän ikäiseltä viiniltä. Joimme lopuksi 1955 valkoisen Burgundin, mikä oli ehkäpä tilaisuuden paras viini runsaassa mineraalisuudessaan ja tasapainossaan. Burgundikin kestää todella hyvin, vaikka aina saa lukea ja kuulla, että Bordeaux on kestävimpiä viinejä. Burgundit, lisäksi, hajoavat lasissa melko hitaasti - muutamat vanhemmat Bordeaux't, joita olen maistanut, ovat kuolleet jo 15 minuutin sisällä pullon avaamisesta, mutta 1937 alkoi hajota vasta vajaan tunnin päästä ja oli siitäkin huolimatta juotavaa koko illan ajan!

• Beaune 1964 (etiketti oli niin kulunut, ettei muuta saanut selville - mahdollisesti Chateau de Meursault)

Vaalean, mutta terveen punainen. Tuoksussa oli aluksi hieman pelottava märän pahvin tuoksu, joka onneksi haihtui ajan mittaan - eli oli ns. pullohajua eikä korkkivikaa. Hajun haihduttua tuoksuun ilmaantui runsaasti punaisia marjoja, vegetaalisuutta ja maata - hieman yksinkertainen, mutta herkullinen ja klassinen tuoksu. Maku oli kevyt, mutta hyvin intensiivinen: makeata hedelmää oli kohtalaisen paljon, hapot olivat runsaita ja vaikka kerroksellisuutta ei ollut paljon, viini oli täydellisessä balanssissa ja siinä oli selkeä punainen lanka. Pitkä. ***

• Chanson Savigny-Dominodes 1955

Tumman ruskea väri ei luvannut hyvää. Tuoksuunkin oli ilmaantunut rusinaa ja viikunaa: se oli muuttunut portviinimäiseksi. Maku oli myös hieman rusinainen, mutta siinä oli hyvä happobalanssi. Pitkä. Ihme kyllä, vaikka tämä oli jo liian vanha, tämä on säilynyt juotavana. Ei tämä silti kovinkaan hyvää ollut. Ei tähtiä.

• Daudet-Naudin Chambolle-Musigny Les Charmes 1949

Hyvin tumma sydän, vaalenevaa reunoilla - hyvin terve väri, ei ruskeutta, ja yllättävän nuoren näköinen. Tuoksu oli mineraalinen, runsaan ja tumman hedelmäinen, mutta hillitty. Siinä oli myös klassisia juureksien ja maan tuoksuja, ja myös aavistus luumua ja iän tuomaa makeutta. Maku oli runsas ja hedelmäinen, miellyttävän hapokas, kohtalaisen kerroksellinen, hieman rustiikkinen - mutta ikä näimmä on pehmentänyt rustiikkisuuttakin! Jälkimaku on hyvin pitkä ja kypsän omenainen. Tämä oli todella hieno viini, ja vaikka siinä olisi voinut olla aavistus lisää eleganssia, se oli silti äärimmäisen nautittava. ****

• Louis Poirier Pommard Les Grands Epenots 1937

Tumma, terve ja reunoilta vaaleneva. Tuoksu on hyvin tuhti ja maanläheinen. Siinä on tummaa hedelmää, jota tasapainottaa punainen ja kirpeä marjaisuus, vegetaalisuutta ja mineraaleja. Alussa siinä oli lievä mallasmainen piirre, joka voimistui pikkuhiljaa ja on hyvin yleinen vanhoissa viineissä - lopuksi se oli hyvin ruisleipämäinen. Makukin oli vielä varsin tuhti, jopa rosoinen ja rustiikkinen: tanniinejakin oli vielä vähän jäljellä. Happoja oli paljon samoin hedelmää, mutta ikä selvästi painoi sillä ruisleipää alkoi kolmen vartin jälkeen tulla vähän liikaa. Pitkä, muttei kovin hienostunut. ***

Jälkisokko

• Drouhin Chassagne-Montrachet 1955

Hieman oranssiin vivahtava väri, muttei antanut paljonkaan viitteitä iästä: arvasin 1985! Tuoksu oli hyvin täyteläinen, aavistuksen tamminen, kukkainen, kypsän sitruksinen (erityisesti appelsiinia), kypsän mansikkainen ja varsin mineraalinen. Maku oli hyvin hapokas, aluksi jopa terävän hapokas, mutta ilma toi esille runsaan hedelmäisyyden ja hyvin runsaan mineraalisuuden. Pitkä ja kohtalaisen elegantti jälkimaku. Erinomainen viini ja yllättävän nuoren oloinen. ****