18.12.2005 jälleen kerran ystäviemme kesken sokotimme toisiamme! Sokkomaistaminen on aina hankalaa, ja arvauksenihan menikin ihan pieleen. Onneksi näitä harjoituksia tulee usein vastaan!

• Col d'Orcia Brunello di Montalcino 1999 (Italia)

Tuoksu on tuhti, herkullisen tallinen, maanläheinen, kalkkinen, tumman hedelmäinen ja aavistuksen yrttinen. Hieno tuoksu, mutta siiti puuttui paikan ja rypäleen taju. Maku oli hyvin runsas ja uutettu, täynnä sekä tummaa että punaista hedelmää, paljon tanniineja ja kohtuullista hapokkuutta. *(**)

• Chateau Musar 1997 (Lebanon)

Tuoksu oli aluksi hyvin imelä ja yksinkertainen. Maku oli aluksi hedelmäinen ja epämiellyttävän terävän hapokas. Ilma auttoi: tuntia myöhemmin tuoksussa oli herkullisia punaisia ja hapokkaita marjoja, runsasta hedelmää, paljon maaperää ja sous-bois'ta, tallia ja aavistus rusinaisuutta. Makukin oli muuttumassa tasapainoisempaan suuntaan. Hedelmä oli monipuolistunut, hapokkuus, vaikkakin runsasta, ei enää ollut epämiellyttävän terävää. Pitkä, mutta tämä olisi pitänyt dekantoida aamulla, että se olisi ollut hyvää! (***)?

• Opitz One 1998 (Itävalta)

Värin perusteella sanoisi punaviiniä, mutta tuoksu on hyvin valkoviinimäinen! Tuoksussa paljon mansikkaa ja jopa Rieslingmäisiä piirteitä kuten pensasaitaa, suolaheinää ja persikankiveä. Maku on hyvin makea, hyvin hapokas ja hyvin intensiivinen. Erinomainen jälkiruokaviini! **(**)

• Lustau Palo Cortado Península (Espanja, Xeres)

Ruskea, meripihkainen, hieman oranssi/vihreä reunoilta. Ranciomainen tuoksu on hyvin suolainen, mineraalinen, hieman volatiili, tomaattinen, pähkinäinen ja kaakaoinen - melko monipuolinen ja syvä. Maku on aluksi pehmeä, kalkkinen, runsas ja pähkinäinen. Maun keskivaihe on huikean hapokas, aavistuksen volatiili, mineraalinen ja hieman suklainen. Intensiteetti kasvaa jatkuvasti suussa. Jälkimaku on hyvin pitkä, ja siinä tulee lievästi rusinaisia (mutta kuivia, ei makeita) piirteitä. Varsin mainio sherry. ****

• Chateau Balestard-la-Tonnelle 1998 (Bordeaux, St.-Émilion)

Tuoksu on hyvin klassinen, mutta vieläkin varsin nuori: cassista, yrttejä, mineraalisuutta, punaisia hapokkaita marjoja ja hieman makeuttamatonta suklaata - hieno ja rustiikki tuoksu. Makukin on aika rosoinen ja runsas: tanniineja on paljon, mutta hedelmän laatu tuo balanssia, hapokkuus on hyvin korkea ja mineraalisuuttakin on etenkin pitkässä jälkimaussa. *(**)+

• Clos René 2001 (Bordeaux, Pomerol)

Hedelmäinen, lähes mehumainen, tuoksu, jossa runsaasti luumua ja suklaata, kahvia, lakrtisia ja marjaisuutta. Maku on varsin tuhti, pehmeän tanniininen, runsaan hedelmäinen ja varsin hapokas. Pitkä ja hyvin tehty, muttei kovin persoonallinen. *(**)

• D'Angelo Serra delle Querce 1998 (Basilicata)

Erikoinen sekoitus Aglianicoa ja Cabernet Sauvignonia (sokon tuojan mukaan, mutta Merlot'ta Belfragen kirjan mukaan! Kumpaa?). Tuoksu on hyvin vegetaali, juureksinen, tuhdin hedelmäinen, lievän lantainen ja grenache-maisen mansikkainen. Maku on kitkerän ja mehumaisen hedelmäinen, hieman mineraalinen, hyvin tanniininen ja tasapainoisen hapokas. *(**)

• Penfold's Grange 1998

Musta. Tuoksussa paljon mustikkaista ja vaniljaista tammea, tervaa, makeata vadelmaa, valtavasti tummaa hedelmää ja aavistus kitkerää yrttisyyttä. Maku on äärimmäisen hedelmäinen, äärimmäisen tervainen, äärimmäisen uutettu - mutta onneksi myös varsin hapokas ja tanniininen. Hyvin pitkä. Varmasti yksi parhaita "modernin" tyylin viinejä. (*****)

• Stanton & Killeen Rutherglen Muscat NV (Australia)

Ruskea, vihertävä reuna. Tuoksussa on suklaata, kahvia, rusinaa, viikunaa ja luumua ja pienen pieni vivahde kalkkia. Tuoksu on hyvin pulska. Maku on äärimmäisen makea, rusinainen ja luumuinen, mutta siinä on hyvin miellyttävä ja tasapainottava lievä kitkeryys ja runsaahko hapokkuus. Pitkä ja erinomainen PX:n tapainen jälkiruoka. ****+