20.5.2006 pidin kotonani hauskan pienen tilaisuuden. Amerikkalainen, internetin kautta tuntemani henkilö oli tulossa Suomeen, joten pidimme pienet maistiaiset. Viimeksi, kun hän oli Suomessa, tarjosimme Musaria, josta hän piti kovasti, joten tällä kertaa jatkoimme samaa mallia ja joimme suosikki vuosikertojani. Saimme myös maistaa muitakin hauskoja viinejä.

• Chateau Musar Rouge 1972

Vieläkin varsin tumma, hieman oranssia reunoilla. Tuoksu on kypsän hedelmäinen, makea suorastaan, kirpeän kirsikkainen, ruosteinen, tomaattinen, maanläheinen ja hieman volatiili - tuoksu on fantastinen, mutta vieläkin turhan nuoren oloinen! Makukin on varsin nuorekas: makeata hedelmää, runsaasti happoja, hieman haihtuvia happoja/volatiilisuutta, hyvin kerroksellinen ja äärimmäisen pitkä. Fantastinen viini! Tämä pullo ainakin paranee vielä. *****

• Chateau Musar Rouge 1991

Väri on tummahko, oranssireunainen. Tuoksu on hyvin hedelmäinen, hyvin nuori, siinä on vain vähän lehtisyyttä ja yrttisyyttä ja maata. Makukin on nuorekkaan hedelmäinen, mutta siinä on Musarille tyypillinen runsas ja jopa terävä hapokkuus. 1972 vieressä huomaa, että tämä on hyvin nuori viini, vaikkakin nautittava jo nyt. Kannattaa unohtaa kellariin pitkäksi aikaa, että se monipuolistuu - kaikki elementit ovat viinissä, että tästä tulee yksi hienoimpia Musareja. **(***)

• Chateau Musar Blanc 1990

Kultainen. Tuoksu oli aluksi varsin tamminen ja kookoksinen. Siihen kehittyi ajan mittaan persikkajugurttia ja kypsää mansikkaa. Vielä kauemmin oltuaan auki siihen ilmaantui huikea mineraalisuus. Maku oli runsaan hedelmäinen, öljyinen, miellyttävän hapokas, kerroksellinen, mineraalinen ja äärimmäisen pitkä - ja nuori. **(***)

• Arcadian Pisoni Vineyard Monterey Pinot Noir 1998

Täysin korkkivikainen. Harmi, sillä tämän pitäisi olla elegantimman tyylistä Pinot'ta Amerikasta.

• Ridge York Creek Cabernet Sauvignon 1990

Vieläkin hyvin tumma. Tuoksu on myös tummasävytteinen, hieman tamminen, paprikainen, mutta siinä on myös kaikki rypäleen tutut tuoksut kuten cassista, yrttisyyttä ja maata. Maku on paksu, ryhdikäs, hieman tamminen ja riittävän hapokas kantaakseen runsaan hedelmän elegantisti. Pitkä. Tuhti viini, mutta silti minun makuuni! Kestää vielä, ehkä jopa paraneekin. ***+

Joimme lisäksi Joguet'n Chinon Clos du Chêne Vert 1997'n, joka oli yhtä hyvää kuin aina ennenkin - siitä ei tarvitse kirjoittaa, kun minulla on jo niin monta mainintaa siitä! Joimme myös Chateau Gilette Crème de Tête 1983'n, joka oli hyvin lievästi korkkivikainen. Sen eleganssi oli kuitenkin näkyvissä, kuten kaikki muutkin elementit, joista kirjoitin aiemmin, mutta kaikki oli vain hieman mykkää. Harmillista, sillä se on yksi parhaita makeita viinejä, mitä olen maistanut.