2002 Burgundeja, Osa II, 11.9.2005

Tämä tasting oli hyvin kiinnostava. Méo-Camuzet ja Denis Mortet ovat ns. modernin koulukunnan tuottajia. He käyttävät paljon uutta tammea ja heille tärkeää on hedelmän konsentraatio. Vogüé on perinteinen tila, mutta tekee viiniä, joista minä en ole haltioissani. Kuten Méo-Camuzet'llä ja Mortet'lla, Vogüén hedelmä on hyvin konsentroitunutta, mutta useimmiten heidän viineissä on huikean hieno happorakenne. Vogüét ovat ansainneet maineensa - mutta tämän tyyppinen Burgundi ei vain kosiskele minua, vaikka kuinka olen yrittänyt pitää niistä. Mongeard-Mugneret on varsin kelpo tuottaja, joka tekee kohtalaisen perinteikkäitä viinejä. Niissä ei ole aina samaa syvyyttä kuin parhailla tuottajilla, mutta niitä on silti aina ilo juoda. Rousseau kuuluu suosikkeihini. Hän on hyvin perinteinen tuottaja (vaikka hänkin joissakin viineissä käyttää 100% uutta tammea, hänen viininsä kestävät sen hyvin), jonka viinit ovat yleensä hyvin elegantteja ja tasapainoisia. Vaikka ne ovat usein kevyehköjä, ne ovat silti huikean intensiivisiä. Tuttuun tapaan alku- ja jälkisokot olivat täysin sokkona, Burgundit olivat puolisokkona.

Alkusokko

• Henri Giraud Aÿ Fût de Chêne 1993

Kultainen, kehittynyt väri. Tuoksu on hyvin runsaan hedelmäinen ja pinot'n dominoima: kuivattua omenaa, leivän kuorta, mausteita ja viikunaa. Tammi on hieman esillä, muttei lainkaan niin paljon kuin voisi kuvitella nimestä. Mousse on pientä. Makukin on runsaan hedelmäinen, jo hieman kehittynyt, miellyttävän hapokas. Pitkä. ****

Burgundit

• Méo-Camuzet Vosne-Romanée 1èr Cru Aux Brulées 2002

Hyvin tumma väri. Tuoksu on hyvin mausteisen tamminen ja enemmän Riojan kuin Burgundin tapainen, vadelmainen ja hunajainen. Maku on runsaan hedelmäinen, miellyttävän hapokas, mutta suutuntuma on liiasta tammesta hieman kermainen ja liian alkoholinen. Jälkimaku on pitkä ja happojen kantama. Ei minun makuuni, mutta objektiivisesti katsoen voisi antaa *(**)

• Méo-Camuzet Nuits-St.-Georges 1èr Cru Aux Boudots 2002

Hyvin tumma. Tuoksu on jälleen hyvin tamminen, joskaan ei aivan yhtä yliampuvasti kuin Aux Bruléessä, runsaan ja kypsän hedelmäinen ja herkullisen kitkerän yrttinen. Maku on hyvin makean hedelmäinen, ylikypsän mansikkainen, kohtalaisen hapokas, mutta hieman lyhyt. Ei minun makuuni tehty. *(**)

• Denis Mortet Chambolle-Musigny 1èr Cru Aux Beaux Bruns 2002

Hyvin tumma. Tuoksussa paljon tummia marjoja, vastakatkaistuja puun oksia, vadelmaa, kirsikkaa ja hyvin integroitunutta kermaista tammea. Maussa hedelmä on äärimmäisen konsentroitunutta, mutta siinä on herkullinen kitkeryys ja korkea hapokkuus tuomassa balanssia. Kohtalainen pituus. Hyvin onnistunut "moderni" Burgundi, paljon enemmän makuuni kuin edelliset. *(**)

• Comte Georges de Vogüé Chambolle-Musigny 1èr Cru 2002

Tumma. Tuoksu on paksu - melkein läski -, hyvin näyttävä, runsaan makean mansikkainen, marjainen, lievän animaalinen. Maku on näyttävää ja paksun hedelmäistä, mutta siinä on myös kohtalaisesti mineraalisuutta. Maku on hyvin intensiivinen ja kohtalaisen tanniininen ja hapokas, mutta se ei viettele juojaansa vaan hyökkää hänen kimppuunsa. Mutta hieno viini silti. *(**)

• Comte Georges de Vogüé Chambolle-Musigny 1èr Cru Les Amoureuses 2002

Tumma. Näyttävässä tuoksussa on tummia marjoja, pihlajanmarjaa ja appelsiinimarmeladia, mitä en yleensä Burgundeissa huomaa! Makukin on näyttävä, runsaan marjaisa ja hedelmäinen, siinä on sekä puolukkaista hapokkuutta, että mustikkaista makeutta ja uutosta. Hyvä happorakenne kantaa jälkimaun pitkälle, mutta alkoholi tulee hieman esille. Selvästi todella hieno viini, mutta Vogüén tyyli ei vain ole makuuni. *(***)

• Comte Georges de Vogüé Musigny Grand Cru 2002

Tumma. Tuoksussa karvasmantelia, märkää kiveä, kirpeää kirsikkaa, lievää animaalisuutta - tumma, näyttävä ja murjottava. Maku on uutettu, mutta hapot riittävät kantamaan hedelmää. Pitkä ja varsin lupaava nuori viini. (****)

• Armand Rousseau Clos de la Roche Grand Cru 2002

Tyypillinen, vaaleahko väri. Tuoksu on hyvin klassinen: kypsää hedelmää (persikkaa erityisesti), aavistus lantaa, kirpeitä kirsikoita, runsasta mineraalisuutta - edellisten tammisten ja näyttävien viinien jälkeen, tämä tuo mukavan helpotuksen tunteen: tämä on juuri sellainen elegantti ja hillitty viini, mitä Burgundista haluan. Maku on kevyt edellisiin verrattuna, mutta paljon intensiivisempi ja jäntevämpi, tässä on selkeä punainen lanka ja viini on täydellisen harmoninen. Happoja ja mineraalisuutta on paljon, hedelmääkin on runsaasta ja hapot kantavat sitä hyvin pitkälle jälkimaussa. Erinomainen nuori viini. Lähes (*****), muttei ihan.

• Comte Georges de Vogüé Bonnes-Mares Grand Cru 2002

Tumma. Hyvin makea, lähes hillomainen tuoksu, jossa hunajaa, aavistus lantaa, tummia marjoja. Maku on mineraalisempi kuin tuoksu, runsas ja näyttävä, mutta hieman eloton maun keskivaiheilla, koska hedelmä peitti hapot - Burgundissa happojen pitäisi tanssia kielen päällä. Jälkimaku oli kummallinen: yksi hyvin voimakas ja intensiivinen sykäys hedelmää ja happoja, joka kuoli pois nopeasti. (****)

• Denis Mortet Clos de Vougeot Grand Cru 2002

Tumma. Tuoksussa mustikkaa, hunajaa, ja lievää herkullista kitkeryyttä. Maku on runsas, massiivisen uutettu, makean hedelmäinen ja hyvin tamminen - mutta eloton, koska uutoksen ja tammen määrä musersi eloisan hapokkuuden. Jälleen kerran viini, joka varmasti monille on todella herkullinen, mutta minä en jaksa innostua. *(**)

• Mongeard-Mugneret Clos de Vougeot Grand Cru 2002

Tyypillinen vaalea väri. Tuoksu on varsin avoin ja persoonallinen: purkkipersikkaa, lakritsia, lyijyä, akaasiaa. Maku on todella hienossa tasapainossa ja se on hyvin intensiivinen, vaikkei olekaan iso viini: happoja on paljon ja kannattavat hedelmän pitkälle; viinissä on selkeä punainen lanka. Pitkä, kypsän omenainen jälkimaku. Tämä on enemmän sen tyylin Burgundia, mitä haen. *(**)+

• Méo-Camuzet Clos de Vougeot Grand Cru 2002

Tumma. Tuhti, mutta tyylikäs tuoksu, jossa paljon yrttistä bitterisyyttä, tummaa kirsikkaa, puolukkaa ja aavistus mineraalisuutta. Maku on runsaan hedelmäinen, mutta siinä oli myös yrttistä kitkeryyttä jamiellyttävää hapokkuutta. Valitettavasti jälkimaku on lyhyydessään pettymys. *(**)

Jälkisokko

• Opus One 2001 (Napa Valley, California)

Tumma, täysin läpinäkymätön. Tuoksu ei ollut hyvässä balanssissa: vastakatkaistuja puunoksia, pakokaasua, paljon suklaata ja cassista - tuoksui mielestäni enemmän 10 euron Merlol'ta kuin yli 100 euron kulttiviiniltä. Maku oli hyvin makean hedelmäinen (lähes jälkiruokaviini!), epämiellyttävän tanniininen - tanniinit olivat yksi erillinen komponentti, ne eivät olleet harmoniassa hedelmän kanssa. Mielenkiintoisin osa viinistä oli sen pitkä ja raikas jälkimaku. (**)