Nicolas Joly - Savennières, Loire

Niclas Joly on varsin kiistelty hahmo. Hän työskenteli aiemmin pankkialalla, mutta 70-luvulla hän palasi perheen tilalle Loireen opiskeltuaan Bordeaux'ssa enologiaa. 1980-luvulla hän innostui Rudolf Steinerista ja 80-luvun puolivälissä hän viljeli pelkästään käyttäen biodynaamisia prinsiippejä. Jolyn palstat Savennièressä ovat alueen parhaimmistoa. Hänen perusviininsä Clos 01.01.06in Savennières. Lisäksi hän tekee Clos de la Bergerie'tä, jonka rypäleet tulevat Roche-aux-Moines -tarhalta. Jolyn kruunujalokivi on Clos de la Coulée de Serrant, joka on monopole, eli Joly omistaa tarhan kokonaan. Coulée de Serrantin tarhaa (6,8 ha) pidetään yhtenä Ranskan parhaista valkoviiniapellaatioista. Chenin Blanc on ainoa rypäle, mitä näillä palstoilla saa kasvattaa.

Biodynaaminen viljely on orgaanista viljelyä viety äärimmilleen. Biodynaaminen viljelijä työskentelee pellolla eikä kellarissa. Mitään lannoitteita (paitsi luonnollista lantaa), hyönteismyrkkyjä ja muita kemikaaleja ei käytetä. Kaikki ongelmat hoidetaan luontaisin menetelmin - mm. nokkosta ja muita kasveja käytetään tappamaan tuholaisia. Tähän asti kaikki kuulostaa ihan normaalilta. Mutta biodynamiikka on vahvasti sidoksissa astrologiaan. Kannattajat väittävät, että Zodiakin kaikki kuviot vaikuttavat tietyllä tapaa viiniköynnökseen ja voivat vahvistaa esimerkiksi juurien kasvua.

Useimmat biodynaamiset viljelijät seuraavat biodynaamisia teesejä tähän asti, mutta Joly menee pidemmälle. Karkottaakseen jäniksiä, Joly polttaa joka vuosi jäniksentaljan astrologisesti sopivana ajankohtana. Hän uskoo, että tynnyrien muoto on hyvin ratkaiseva ja rakentaakin tynnyrinsä munan muotoisiksi.

Joly ei ole ainoa huipputuottaja, joka on innostunut biodynamiikasta. Loiressa mm. Gaston Huët on sen kannattaja, kuten on elsassilainen Zind-Humbrecht ja burgundilainen Bize-Leroy. Kukaan muu ei kylläkään vie aatetta samoihin äärimmäisyyksiin kuin Joly. Olen aina ihmetellyt, miksi niin monet huipputuottajat seuraavat tätä "kuuhulluutta", mutta kai se johtaa hyviin tuloksiin: harva väittäisi, että nämä tilat ei ole alueittensa huippua. Biodynaamiset viljeliät sanovat köynnöksiensä olevan paremmassa kunnossa ja että rypäleet kypsyvät paremmin; muut sanovat sitä kuuhulluudeksi.

Joly onkin ainoa merkittävä biodynaaminen tuottaja, jota vastaan on käyty polemiikkia tuotteiden eikä menetelmien takia. Monet Loire-fanit väittävät, että hän on pilannut Loiren parhaimmistoon kuuluvan viinin menetelmillään. Viinit ovat joskus oksidoituneita ja epämiellyttäviä. Joskus lupaavan nuoruuden jälkeen, ne vanhenevat liian nopeasti ja ovat kuolleita siinä vaiheessä, kun niitä "pitäisi" avata (Savennières on yksi pitkäikäisimpiä valkoviinejä - kuulemma hyvien tuottajien 50-luvun viinit ovat vieläkin erinomaisia). Minulla ei ole kovin laajaa kokemusta näitten viinien parissa, enkä ole maistanut yhtään vanhempaa kuin 1997, mutta kaikki maistamani ovat olleet joko hyviä tai erinomaisia.

Tässä on kaikki toistaiseksi maistamani Jolyn viinit. 1997 oli hyvin lämmin vuosi ja verrattain vähähappoinen. Yleisesti sitä pidetään huippuvuotena Loiressa. Pääasiassa viinit ovatkin hyvin nautittavia, mutta happojen vähäisyys muissa kuin jälkiruokaviineissä, on hieman arvelluttanut minua. 2002 sen sijaan oli lämmin vuosi, mutta sen verran paljon 1997 viileämpi, että viineissä on runsas hapokkuus runsaan hedelmäisyyden ohella. Tunnustan suoraan pitäväni enemmän 2002 elegantimmasta tyylistä kuin 1997 pulskasta tyylistä.

• Joly Savennières Clos Becherelle 1997 28,30 15%abv 16-22.12.2005

Koska Jolyn viinit tarvitsevat paljon ilmaa ja kestävät hyvin happea, tein kokeen, jossa join yhden pienen lasillisen viikon verran:

1. päivä: Kultainen, hieman oranssiin vivahtava. Tuoksu on hyvin makea, persikkainen, mineraalinen, pulska, hunajainen, uuniomenainen. Maku on myös pulskan ja makean hedelmäinen, hapokkuus on kohtalaista, mutta maku on silti turhan leveä. Jälkimaku on hyvin pitkä ja sitruksinen ja aavistuksen mineraalinen.

2. päivä: Hedelmän ylenpalttinen runsaus on hilliintynyt ja mineraalisuus on paremmin esillä. Viiniin on ilmaantunut herkullisia merituulen ja tomaatin vivahteita. Vaikka hapokkuus on tuntuvampaa kuin edellisenä päivänä, tästä silti puuttuu täydellinen fokus.

3. päivä: Tuoksu on hyvin miellyttävä ja kypsän sitruksinen. Siinä on märkää villaa ja kuivattua punaista omenaa. Maku on runsas sekä hedelmältään, hapokkuudeltaan että mineraalisuudeltaan. Hyvin intensiivinen ja fokusoitunut. Parasta 3. päivänä.

4. päivä: Samanlainen kuin 3. päivänä, mutta kaikki on hieman pehmeämpää ja vaisumpaa. Varmaan aika juoda pois.

5. päivä: Ei ollutkaan aika juoda pois! Tuoksu on täysin muuttunut: hunajaa, mausteita ja kukkaisuutta on runsaasti. Makukin on muuttunut kukkaisempaan suuntaan ja hedelmän makeus ja mineraalisuus on lisääntynyt. Valitettavasti alkoholi tulee hieman läpi jälkimaussa, joten alamäkeä selvästi mennään.

6. päivä: Sama kuin 5. päivänä, mutta hedelmä on vieläkin makeampaa ja pieni oksidaation vivahdekin löytyy!

7. päivä: Lievä oksidaatio on esillä jopa tuoksussa, mutta se ei ole tappanut hedelmää eikä rakennetta, joten viini ei ole pelkästään juotavaa, vaan jopa nautittavaa.

Lopullinen arvio: **(*), mutta kolmantena päivänä oli parasta. Viinin takaetiketissä lukee, että viini pitäisi dekantoida päivää ennen nauttimista. Viini selvästi paranikin ilmaamisella, vaikka oli hyvinkin nautittavaa jo ensimmäisenä päivänä.

• Nicolas Joly Savennières-Roche-aux-Moines Clos de la Bergerie 1997 15%abv 21.6.2005

Heinän värinen. Hikeä, heinää, paljon kalkkia, päärynää, vähän poletettua kumia joka haihtui ajan mittaan, aavistus kuivattua omenaa, anista, lakritsia – todella syvä ja monipuolinen tuoksu (ja miellyttävä, vaikkei kuvauksesta välttämättä niin uskoisi). Maku on hyvin kypsän hedelmäinen, korkeahappoinen, kuivatun omenainen, lakritsinen ja suolaisen mineraalinen. Äärimmäisen pitkä jälkimaku, jossa kuivatut omenat korostuu. Todella hyvä ja monipuolinen viini. **(**)

• Nicolas Joly Clos de la Coulée de Serrant 1997 ?abv maaliskuu 2005

Hyvin aromaattinen tuoksu, kukkainen, tuhti, aprikoosinen, märän villainen ja flormainen (fino sherrymäinen, siis). Erittäin vivahteikkaaseen ja miellyttävään tuoksuun verrattuna, maku on lievä pettymys. Hyvin makean hedelmäinen ja lisäksi tässä on 5 g/l jäännössokeria, ja fokusoimaton: suussa sinne sun tänne vellova - tästä puuttuu punainen lanka. Jälkimaku on mineraalinen, mutta ei niin hapoas kuin voisi toivoa. Pullo oli juuri avattu, enkä pystynyt monitoroimaan tätä muutaman päivän ajan. Mutta tällaisenakin tämä on hyvin miellyttävä viini, joskin lievä pettymys tältä tarhalta. (***?)

• Nicolas Joly Clos de Coulée de Serrant 2002 ?abv maaliskuu 2005

Tuoksu on hyvin makean hedelmäinen, mutta huikean mineraalinen ja siinä on myös tasapainottavia tuoksuja kuten Cheninille niin tyypillistä märkää heinää, märkää villaa, kuivattua omenaa, aprikoosia ja aavistus lakritsia. Maku, vaikkakin runsas ja makean hedelmäinen, on täydellisessä fokuksessa kiitos runsaan hapokkuuden ja mineraalisuuden. Viini on hyvin kerroksellinen ja monivivahteinen ja vaatii paljon ikää. (*****)