Tuntemattomia St.-Emilioneja vuodelta 1959 18.2.2006

1959 oli varmasti yksi parhaita vuosikertoja Bordeaux'ssa. Jotkut kriitikot - Michael Broadbent etunenässä - jopa pitävät sitä parempana kuin legendaarista 1961! Gironden oikea ranta oli vielä toipumassa vuoden 1956 pakkasista, joten tätä pidetään erityisesti vasemman rannan vuosikertana - tosin, ei oikea rantakaan huono ollut. Vuosi oli hyvin lämmin: Broadbent sanoo, että heinäkuu oli jopa liian lämmin. Joillekin tuottajille lämpö tuotti samanlaisia ongelmia kuin vuosina 1982 ja 1947: rusinaisia tuoksuja, liikaa volatiileja happoja, liian vähän sidottua hapokkuutta.... Mutta se, että 1959 oli suurille nimille yksi parhaita vuosia koskaan, on ilmiselvää. Ja, kuten tämä tilaisuus osoitti, se oli myös monille pikkutiloille erinomainen. Tuleekohan mikään halpa perus-St-Emilion vuosilta 1998 tai 2000 säilymään yli 40 vuotta näin hyvänä?

Tyypilliseen tapaan, aloitimme sokolla:

• Jacques Selosse Contraste Blanc de Noirs NV

Väri on syvä - joko ikää tai Pinot'ta tai molempia! Tuoksu on samalla raikas että tamminen, lievän pahkinäinen, viikunainen ja siinä on jo aavistus sieniä. Mousse on pientä ja intensiivistä. Maku on hyvin hedelmäinen, täyteläinen - suorastaan raskas -, tamminen, mutta raikas ja hapokas. Hyvin pitkä, hieman mineraalinen jälkimaku. Erinomainen. ****

Sitten siirryimme punaviineihin, jotka tarjoiltiin avoimina - ei sokkona. Järjestys oli huonoiten säilyneestä pullosta parhaimpaan.

• Château Haut-Troquart 1959 (St-Georges-St-Emilion)

Väri oli hyvin vaalea, vain vähän ruskehtava. Tuoksu oli jo ohi: rusinaa, viikunaa, oksidaatiota ja toffeeta. Ihme kyllä, se hieman parani ilman kanssa. Maku oli kevyt ja rakenne oli kokonaan kadonnut. Siinä oli jäljellä kypsää mutta kevyttä hedelmäisyyttä. Ohi, mutta viime vuonna maistettu pullo, jossa pinta oli korkeampi, oli vielä hyvässä vedossa. Tälle pullolle ei yhtään tähteä.

• Château Ripeau 1959

Kohtalaisen tumma väri ikäisekseen. Tuoksu oli kypsän makea, mansikkainen, luumuinen ja aavistuksen lyijyinen. Tuoksusta voi vielä jopa aistia vähän St-Emilionin karaktääriä! Maku sen sijaan oli jo aika latistunut. Kypsää, makeaa, lämmintä hedelmäisyyttä oli paljon, mutta rakenne ei kantanut sitä yhtään. Jälkimaussa oli herkullinen yrttisyys/vihreys, jonka assosioin Cabernet Franciin. Saispa jostain selville, paljonko mitäkin rypälettä tässä oli käytetty! *

• Château Cap de Mourlin 1959

Hyvin tumma. Tuoksu oli voimakas ja lihaisa ja vegetaalinen. Aluksi se oli varsin miellyttävä - mutta selvästi jo liian vanha -, mutta siihen nopeasti kehittyi ruisleivän tuoksua. Makukin oli vielä hedelmäinen, jopa lihaisa vaikkakin kevyt, ja siinä oli hyvä hapokkuus tuomassa ryhtiä ja kantamassa maun kohtalaisen pitkälle. Harmi, että tuoksu kuoli niin pian. ** sen aikaa, kun oli elossa.

• Château Grand Barrail Lamarzelle Figeac 1959

Tämä tila on nykyään hotelli, mutta jos tämä viini on hotellissa ruokajuomana, sinne voisi mennä mielellään! Terve, mutta kehittynyt väri. Tuoksussa oli aluksi viemäriä eli vanhoille viineille niin tyypillistä " pullohajua", joka katoaa yleensä kymmenessä minuutissa. Kun se oli haihtunut, lasista löytyi yksinkertainen mutta todella viehättävä vanha viini: punaisen marjaisa, maanläheinen, hento, mutta silti elossa. Maku oli kypsän makean hedelmäinen, jopa aavistuksen tanniininen. Sekä rakenne että hedelmä oli voimissaan, vaikka viini olikin jo iän pehmentämä. Kesti lasissa hyvin. **

• Château Grand Corbin 1959

Tumma. Tuoksu on kärähtänyt, paahtunut ja ruisleipäinen - ohi jo. Maku sen sijaan oli vieläkin täysin voimissaan: kypsän hedelmäinen, eloisa kiitos hapokkuuden ja lievän yrttinen. Pitkä. ** maulle, mutta vähemmän tuoksulle.

• Château Cormeil Figeac 1959

Aluksi paljon ns. pullohajua, joka onneksi haihtui. Tuoksu on tallinen, luumuinen, viikunainen ja hieman yrttinen - St-Emilioniksi tunnistettava siis, vaikka iän myötä viinithän samanlaistuvat. Maku oli makean hedelmäinen, kuten näimmä tältä vuodelta voi odottaakin, yrttinen, hieman tanniininen, hapokas ja pitkä. **

• Château Croque Michotte 1959

Pullohajua. Sitten tuli herkullinen suolainen vivahde ja runsas hedelmäisyys, joka oli enemmän tumma- kuin punasävytteistä. Maku oli runsas ja hedelmäinen, iän pehmentämä, miellyttävän hapokas ja yrttinen. Pitkä. Todella miellyttävä juotava! **

Sitten saimme eteemme jälkisokon:

• Château Guiraud 1959

Tumman oranssi - selvästi jo kehittynyt väri. Tuoksu on niin selvää Sauternes'iä kuin vaan voi olla: botrytistä, appelsiinimarmeladia, ravun kuoria, kukkia ja hunajaa. Siinä oli myös pieni, mutta tuoksua raikastava ruohon vivahde. Maku oli makea, mutta elegantti ei ylitsepursuavan runsas, jalohomeinen, miellyttävän hapokas ja lievän yrttinen/ruohoinen. Hyvin pitkä. Todella nautinnollinen viini! ****

Illallisen kanssa joimme kaikennäköistä hauskaa!

• Gimonnet 1er Cru Brut Chardonnay Spécial Club 1999

Hyvin avoin ja leveä tuoksu jossa paljon hedelmää, vaniljaa ja kypsää punaista omenaa. Mousse on pienehköä, mutta voisi olla elegantimpaa. Makukin on makean hedelmän dominoima ja siinä on paljon, mutta hyvin pehmeätä, hapokkuutta. Pitkä, mutta tästä puuttuu ne "kitkerät" piirteet, mitä Champagnessa pitää olla. Hyvä, helppo kuohuva. **(*)

• Quinta do Crasto Touriga Nacional 2003

Äärimmäisen tumma/musta. Tuoksu on täysin tammen dominoima: vaniljaa, suklaata, tummasävytteistä ja imelän makeata hedelmää. Maku onneksi on parempi. Sekin on hyvin tamminen, mutta tammi on paremmin integroitunutta, eikä se peitä alleen muuta. Viinissä on hyvä happo- ja tanniinirakenne ja siinä on raikas yrttinen vihreys tuomassa ryhtiä hyvin runsaaseen hedelmäisyyteen. Pitkä. Ehkäpä *(**), jos ei ole tammiallergikko.

• Chateau Musar Rouge 1995

Vaaleahko, hieman oranssiin vivahtava kuten Musarin kuuluukin olla. Tuoksussa on kaikkki tyypilliset nuoren Musarin tuoksut: acetonia, kynsilakkaa, punaista hedelmää, maata, tallia, nahkaa, ruostetta, tomaattia ja huippulaatuista Balsamicoa - aivan fantastinen tuoksu, mutta niin nuori! Maku on tuhti ja hedelmäinen, mutta terävä hapokkuus pitää sen raikkaana. Pitkä ja monivivahteinen, mutta aivan liian nuori. (****)+

• Chateau Cos d'Estournel 1994 (½ pullo)

Hyvin tumma, pientä reunaa kehittymässä. Tuoksu on niin klassista St-Estèpheä! Cassista, yrttejä, vegetaalisuutta, maata, hieman tallia, mutta myös riittävästi hedelmää - onnistuu olemaan sekä karu että runsas että elegantti. Maku on täynnä kuivahkoa hedelmää, cassista ja vihreitä yrttejä. Tanniineja on kohtalaisesti, mutta ne ovat jo lähestyttäviä, happojakin on kohtalaisesti. Pitkä ja todella klassinen ja nautittava ruokaviini. **(**)

• Château Batailley 1996

Tumma. Tuoksu on varsin herkullista Pauillacia! Vegetaalinen, hieman savuinen, punaisen marjainen ja täynnä cassista. Se on myös hieman vihreän yrttinen ja mineraalinen. Ilman kanssa siihen ilmaantui myös mustikkaa ja sikaria. Maku on varsin täyteläinen ja lihaisan hedelmäinen, mutta silti elegantti. Tanniinit ovat jo lähestyttäviä, mutta tämän kanssa ei ole mitään kiirettä. Todella miellyttävä viini. Lähes **(**)

• Paul Bara Brut 1995 (Magnum)

Hyvin vaalea ja kehittymätön väri - lähes kuin vettä. Tuoksu on hyvin raikas ja puhdaspiirteinen, jopa mineraalinen, mutta hyvin nuori. Tuoksussa on pähkinää, kukkaa, ruohoa, yrttejä, mutta myös hyvää, mutta hillittyä hedelmäisyyttä ja viikunaisuutta . Mousse on täydellistä. Maku on runsaan hapokas ja mineraalinen, hyvin elegantti, hillityn hedelmäinen ja äärimmäisen pitkä. Fantastinen Champagne! (*****)

• Jean Vesselle Le Petit Clos Grand Cru Bouzy 1995

Hieman kehittynyt väri. Tuoksu on avoin ja leveä, runsaan hedelmäinen, mutta siinä on silti paljon Champagneen kuuluvia raikkaita, jopa kitkeriä piirteitä. Mousse on kohtalaisen pientä, muttei yhtä hienostunutta kuin Barassa! Maku on myös varsin hedelmäinen, miellyttävän hapokas. Todella hieno, mutta jäi Baran varjoon. **(**)

• Joseph Scharsch Gewurztraminer 2003

Hyvin raikas ja rypäleelle tyypillinen tuoksu, jossa ruusuvettä ja mineraaleja. Maku on myös runsaan hedelmäinen, mutta silti kevyehkö ja elegantti ja siinä on ihmeen hyvä hapokkuus ollakseen Gewurz ja vieläpä vuodelta 2003! **